Kaikki alkoi lauseesta: "Nummella ois paloasema myynnissä".
Lauseen kuulin autossa matkalla pohjanmaalle, ja sillä samalla matkalla näin jo ensimmäiset kuvat "MUN PALOASEMASTA". Ajatus jäi kytemään...
Parin päivän päästä kotiuduttuani, kävin netissä tutkimassa tarkemmin kohdetta, ja kattelemassa lisää kuvia. Paloasema oli aivan mykistyttävän ihana, ja jo ajatus siitä, että koti olisi vanha vpk:n tila, sai sen tuntumaan persoonallisen hauskalta. Puhuin MUN PALOASEMASTA varmaan taukoamatta, kaikille, jotka erehtyivät pysähtymään kuuntelemaan.
Eräänä iltapäivänä sitten ajeltiin Nummelle ja Nummen kylä itsessään tuntui heti kotoisalta! Paloasema oli vielä se, johon heti ihastuin, mutta rupunen ulkokuori sai jo epäilykset heräämään. Jätin kuitenkin yhteydenottopyynnön kiinteistönvälittäjälle, ja seuraavana päivänä sain puhelun: "kohteesta on kyselty paljon. Lähetän ENSIN kuntotarkastusraportit ja SEN JÄLKEEN JOS olet vielä kiinnostunut, ota yhteyttä...". Aluksi kuulosti tylyltä myyntiä hotavan henkilön suusta, mutta tutustuttuani raporttiin, ymmärrän hyvin. Hieno ajatus idyllisestä paloasemasta, vaihtui remontin keskellä elämiseksi, sillä oikeastaan hella ja postilaatikko oli ainoat, joita ei olisi tarvinnut huoltaa/kunnostaa/vaihtaa uuteen.
Ajatus mun paloasemasta on jäänyt.
Mutta jotain muutakin jäi, nimittäin innostus hankkia oma koti!
lauantai 11. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti